Viimeinen merkintä

Skybus, Kuala Lumpur- LCCT(low cost carrier terminal)

Tämä jääköön viimeiseksi merkinnäksi tältä reissulta. Istumme nyt bussissa, jonka lähtöä odotamme Kuala Lumpurin bussiterminaalissa. Tämä vie meidät halpalentoyhtiöille tarkoitettuun terminaaliin, noin 1,5 tunnin päähän keskustasta. Sieltä matka jatkuu ensin kohti Bangkokia ja sieltä suoraan takaisin Helsinkiin ja koto- Suomeen.

Taaksepäin katsottuna koko reissu on ollut erinomainen. Minkäänlaisia ongelmia ei kohdattu vieläkään (koputetaan silti puuta). Hotellivalinnat osuivat nappiin ja jopa ilman perinteistä turisti-ripakkaakin selvittiin tällä kertaa. Vaikka matkasimme ristiin rastiin Kaakkois-Aasiaa, niin maalla, merellä kuin ilmassa, ei missään vaiheessa vallannut eksyneen epätoivo. Matkailu on muuttunut melko helpoksi ja vaivattomaksi. Kilometrejäkin kertyi tällä kertaa useampi tuhat ja kulkuvälineinä oli milloin mikäkin: lautta, skootteri, jeeppi, bussi, lentokone, juna ja riksa tulivat tutuiksi.

On haikeaa kerrata kaikkia kokemuksia tässä, koska on ollut mukavaa vaihtaa maisemaa vähäksi aikaa. Suomessa ei tule skorpioni vastaan keittiön lattialla, tai illalla kun istut parvekkeella, et voi ihailla gekkoja, jotka napsivat hyönteisiä seinältä. Et myöskään kuule Vartiokylässä viidakon yöllisiä ääniä, jotka aluksi karmaisevat, mutta muuttuvat sitten osaksi nukahtamisen rituaalia. Myös kaskaiden sinfonia auringonlaskun aikaan ja lepakoiden lentoon lähtö pimeällä jäävät puuttumaan Suomen suvesta. Silti on pakko myöntää, että on hyvä tulla takaisin kotiin. On mukava päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja nauttia maailman puhtaimmasta kraanavedestä. On myös kivaa nähdä taas läheiset ja ystävät, joista on oltu erossa muutama viikko.

Vielä lopuksi aion listata tähän parhaat asiat tämänkertaiselta matkaltamme:

Ruoka: niin kuin varmaan jokainen tätä blogia lukenut on huomannut, on ruoka pelannut isoa roolia matkallamme. Koko reissun ajan olen fiilistellyt, miten Thaimaalaiset, riutuneet, laihat kanat ovat aina mehukkaita ja suussa sulavia, eikä lainkaan sitkeitä. Myös maustamisen kirjo täälläpäin maailmaa on ainutlaatuinen.

Snorklailu: erittäin mukavaa hommaa, jota voisi jatkaa päivästä toiseen. Puitteetkin olivat varmasti yhdet maailman parhaista Koh Taolla. Eli sinnepäin menijät, pakatkaa ne snorkkelit mukaan!

Sää: Enpä muista käytiinkö kertaakaan alle 30 asteen tällä kertaa. Ilmastointikin oli säädetty koko ajan enimmillään 24 asteeseen. Alkupäivien klimatoitumisen jälkeen, ilmasto on sangen miellyttävä. Sadetta ei nähty kuin Penangilla ja Kuala Lumpurissa, joten senkään suhteen ei mennyt ajoitus pieleen, vaikka sadekautta täälläpäin maailmaa eletäänkin.

Ihmiset: aina matkaseurasta lähtien oli tämä reissu täynnä hauskoja, ihania persoonia. Alan ja Heidi, Koh Taolta. Papparaiset Penangilla, jotka alkoivat haastelemaan mukavia bussipysäkeillä ja temppeleissä. Chem ja Jeffrey Singaporessa ja kaikki muut avuliaat pyyteettömät ihmiset matkan varrelta, jotka paloivat halusta vain auttaa, koska olimme niin erilaisia muusta paikallismassasta.

Tämä blogi: oli mukava hengähtää välillä lomakiireen keskeltä ja pysähtyä miettimään, mitä on tullut tehtyä. Kirjoittamalla ajatuksia ylös, saatan vielä parinkymmenen vuoden päästä muistaa, miten liiskasi sammakon jeepin lavalle vahingossa. Toivottavasti myös lukijat (Isä ja Äiti) ovat nauttineet matkastamme. Tiedän, että kirjoitukset ovat täynnä virheitä, mutta väsyneenä sitä ei ole aina niin tarkka.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta aika ja viitseliäisyys ei riitä tämän pidemmälle. Tässä vaiheessa on aika lopettaa tämä blogi, koska bussi alkaa saapua määränpäähänsä. Seuraavaan kertaan, hyvät ystävät!