Penangilta Sinagaporeen

21.5. Penang

Miltä tuntuu olla kirurgisen terävä veitsi kurkulla, samaan aikaan kun rasvalettinen Malajipoika kertoo tyttöystävällesi, kuinka kauniit silmät hänellä on? Vastaus kuuluu: hyvältä. Oli työn ja tuskan takana saada parta ajetuksi; milloin oli höylät tai vaahdot loppu 7/11:stä, milloin ei löytynyt riittävän vanhanaikaista parturia joka olisi tarjonnut tätä palveluista jalointa. Onneksi tänään sattui kohdalle perinteinen miesten parturi, jossa homma hoitui 10 ringitin kohtuulliseen hintaan, kaupan päälle laitettiin vielä päähieronta, lotionit ja niskojen/korvanlehtien niksautus.

Pari edellispäivää ollaan suhailtu ympäri Penangia paikallisbusseilla. Eilisen päämatka suuntautui kohti saaren eteläosaa ja siellä sijaisevaan käärmetemppeliin. Temppelin erikoisuus on siis elävät myrkkykäärmeet, jotka hengailevat temppelissä vapaina. Totta tosiaan, muutamalla puun oksalla oli vihreitä (green pit viper) noin metrisiä käärmeitä, tosin liikkumattomina. Kaikkialla sanottiin, että käärmeet ovat eläviä, mutta en voi olla varma, niin lähelle en mennyt. Koko paikka oli aikamoinen antikliimaksi sille mitä se olisi voinut olla, mutta hyvä, ettei paikasta ollut väännetty mitään ”turisteilta rahat pois”-paikkaa, vaan kuvaaminen ja sisäänpääsy oli maksutonta. Poislähtiessä oli työn ja tuskan takana saada bussit pysähtymään, koska pysäkki oli pahasti vilkkaan moottoritien mutkassa. Lopulta pääsimme takaisin ihmisten ilmoille ja vetäydyimme jäähylle queens bay- ostariin, joka oli samalla suunnalla.

Loppuilta sujuikin pienten ostosten lomassa. Kummallista on, miten vaikea on löytää kunnollista ruokapaikkaa täältä. Penangin pitäisi olla tunnettu yhtenä Malesian parhaista ruokapaikoista, mutta kerta toisensa jälkeen ruokailut ovat olleet pettymys. Ehkä meillä on vain käynyt huono tuuri valinnoissa. Tosin verrattuna Thaimaahan, missä kana on aina ollut suussa sulavaa, ilman mitään jänteitä tai rätkyjä, niin täällä taas on aivan toisin päin: on ihme jos ei joka suupalasta jää jotain syömättä. No onneksi huomenna suunta on jälleen etelään ja Singaporeen. Lento lähtee aamulla ja hotellikin saatiin varattua hetki sitten. Seuraavat päivät tulevat olemaan roimasti kalliimpia, mutta myös laadun pitäisi parantua samalla mitalla. Odotan innolla minkälainen on tämä toinen vierailu tuohon pikku utopiaan, ensimmäisellä kerralla jäi vähän epäselvä olo paikasta. Mitä tulee Penangiin, pari yötä vähemmän täällä olisi riittänyt. En koe, että paikalla olisi mitään enempää tarjottavaa kuin esimerkiksi Langkawilla, pikemminkin päinvastoin.

22.5. Wangz hotel, Singapore

Lopettelemme juuri ensimmäistä päivää täällä Singaporessa. Hotellimme katolla on baari, jossa Cocktail- elokuvan tyyliin baarimikot heittelevät pulloja ja viileät bossanova- rytmit säestävät tähtikirkasta iltaa. Otimme margaritat promootion innostamina ja katselimme kaupungin valoja hetken. Mukava päätös melko raskaalle päivälle. Koko aamun satoi aina Penangilta tänne asti, liekö tarttui sadepilvi koneen siipeen? Vietimme leijonanosan päivästä ostareilla, vieraillen edellisreissulta tutuissa paikoissa. Nälän sammutti mainio nautanuudelisoppa ja jälkiruoan virkaa toimitti vertaansa vailla oleva höyrytetty kookosjauhokakkunen, jonka täytteenä oli maapähkinää. Palan painikkeeksi kirpeä tuorepuristettu omena-sitruunamehu. Kyllä kelpasi, hävisi kaikki turhautuminen Penangin hötöistä ensi syömisellä.

Pikaisten nokkaunien jälkeen kävelimme illalla vielä Chinatowniin ja tuttuun hawker centeriin (ruokakioskien rypäs) syömään hapanimelät possut riisin kanssa. Ehdin sanoa omistajalle, että kävimme täällä viime vuonna, kun tämä jo lopetti lauseen ”…Sweet & Sour Pork with rice?”. Naulan kantaan, siksi sinne mentiin ja siksi sinne mennään jatkossakin. 2,5€ annos silkkaa taivasta. Ruoan jälkeen sulattelimme katsomalla kadulla järjestettyjä eri tanssikoulujen esityksiä. Meno ei ollut ihan Pohjois-Korean kanssallis tanssijoiden luokkaa, mutta menetteli kuitenkin. Kaikilla oli kivaa, niin lavalla, kuin katsomossakin.

Jotenkin tuntuu, että lomamme on taas ottanut pienen laman jälkeen uuden harppauksen kohti ylellisyyttä. Huoneemme (joka muuten ylennettiin parempaan luokkaan jostain syystä) ikkunasta aukeaa mukava näkymä Outram Roadille ja kylppäristä löytyy sadetta imitoiva suihku. Seinällä möllöttää litteä 37” tv ja sängystäkin löytyy tyynyjä vaativampaan makuun. Mainittakoon vielä, että kylpyhuonetuotteetkin ovat merkkitavaraa ja minibaarin alkoholittomat juomat kuuluvat huoneen hintaan.

Huomenna aamiaisen laskeuduttua suuntana on eläintarha. Kumpikin meistä haluaa sinne uudestaan. Otterien syöttäminen alkaa melko pian avaamisen jälkeen. Tavoitteena olisi nähdä kaimat rouskuttamassa kalaa.