imitaatio-sushia junassa matkalla Malesiaan

17.5. aamulla Padang Besarin raja-asema, Malesia

Nautimme juuri aamiaiseksi mausteista kanaa ja riisiä. Kyytipoikana oli tietysti ”valkoista kahvia”. Katsotaan millaisen reaktion nämä kaksi saavat aikaan näin aikaisin aamulla. Viime yö kului 1-luokan makuuhytissä. Sänky oli erittäin mukava, mutta hytin ilmastointi oli jäätävä. Petra joutui siirtymään klo 4 aikaan viereeni alapunkkaan, kun ei enää tarennut ylhäällä.

Ennen kuin siirrymme Malesiaan on syytä kerrata vielä viimeistä iltaamme Taolla. Alan ja Heidi veivät meidät syömään Chalok Ban Khaoon,  Taraporn nimiseen ravintolaan. Paikka oli paalujen päällä meren yläpuolella, taustalla soi omalaatuinen havaijinkitara-musiikki ja ruokakin oli ihan siedettävää. Matkalla sinne Petra meni Heidin kanssa sisään jeeppiin.  Minä ja Alan hyppäsimme lavalle. Kesken ajoa tunsin jotain jalkaterälläni ja koska oli pimeää,  en nähnyt mitään, vaan heristin jalkaani ja tunsin kuinka jotain putosi pois sen päältä. Pieni paniikkireaktio iski päälle ja laskin jalkani pudonneen ”sen jonkin” päälle ja kun tajusin sen olevan melko kookas, laskin lopulta koko painoni jalan varaan. Keskustelimme samaan aikaan Alanin kanssa hyvistä ruokapaikoista ja jouduin keskeyttämään hänet kertoen edellä mainitun tapahtuman. Lopulta Alan totesi vain, että oli se mikä eläin tahansa, niin otetaan se mukaan keittiöön, kyllä siitä hyvää ruokaa tulee. Perillä katuvalon kelmeä valo paljasti jeepin lavalle liiskaantuneen sammakon. Lepää rauhassa Loikkis, luulin sinua 

hämähäkiksi.

Ruokailun jälkeen otimme vielä drinkit rannalla, josta löytyikin Alanin ja Heidin vanha tuttu Andy. Andyn naamasta alkoi näkyä eletty elämä ja Thaimaahan hänet vei suihkukaappibisnes. Mies on englannin suurin maahantuoja deluxe-suihkukaapeille, missä ihmiset voivat kylpiessään mm. puhua puhelimeen, katsoa tv:tä, kuunnella musiikkia, nauttia höyrykylvystä tai useista sadeimitaatioista. Käyvät kaupaksi kuin häkä, kuulemma.

Kaikkiaan vierailu Taolle oli jälleen vertaansa vailla. Alan ja Heidi olivat todella hienoja tyyppejä ja oli jopa hieman vaikea lähteä pois. Varmasti vielä jonain päivänä palaamme takaisin heidän vieraikseen. Matka jatkui eilen Songsermin, RungRaum9 lautalla, Koh Taolta Chumponiin, joka sijaitsee saarelta luoteeseen mantereen puolella. Koko edellis yön oli ukkostanut ja meri olikin hieman rauhaton. Onneksi kumpikaan meistä ei ole pahemmin merisairas. Muutama tunti vierähti vesillä ja sitten bussilla lauttarannasta Chumponin rautatieasemalle. 

Heitimme rinkat tavarasäilöön ja lähdimme tutkimaan lähimaastoa, olihan junan lähtöön muutama tunti aikaa. Kohtalon oikusta löysimme pikkuisen ostoskeskuksen, josta löytyi mm. Kentucky Fried Chicken, mr donut ja Swensen´s jäätelöbaari. Kulutimme aikaa kierrellen vaateliikkeitä läpi ja lopulta söimme kanaa KFC:ssä ja jälkiruoaksi jätskiä ála Swenssen’s. Olin pakotettu myös ostamaan junaan evääksi mr donutilta sellaisia pikku donitseja jotka imitoivat susheja. Kerrassaan mahtava löytö.

Käpyttelimme takaisin asemalle ja tien molemmin puolin oli kerääntynyt ruoan myyjiä. Kojuja koristivat hedelmät, pähkinät, erilaiset liha-, kana-, kalakastikkeet. Oli vohveleita ja toasteja. Taisi joukossa olla jokunen kuivattu meduusa ja chiliöljyssä paistettu ötökkäkin. Mikä sitten varasti suurimman huomion kyseisellä vilkkaalla kadulla, joka parveili ihmisiä ja autoja iltaruoan toivossa? JÄTTIMÄINEN ROTTA, joka hipsutteli ympäriinsä muina miehinä, varjosta toiseen. Silloin ymmärsin, että KFC oli oikea valinta; ainakin siellä se oli friteerattu.

Nyt siis odottelemme matkan jatkumista Penangille. Karkeasti arvioiden junailua pitäisi olla vielä n 4-5 tuntia ja sen päälle vielä lyhyt lauttamatka. Junamatkailu täällä on ollut positiivisesti yllättävää: helppoa, junat ovat aika siistejä ja ainakin meistä on pidetty erinomaista huolta, että olemme menneet oikeaan junaan ja jääneet oikealla asemalla pois jne. 

Samana iltana, downtown Penang:

Aurinko on hädin tuskin laskenut ja minareetista kaikunut iltarukouskutsu, kun jo molempien silmiä painaa vakava väsymyksen taakka. Matkustelulla on veronsa. Vietimme iltapäivää tarkoituksella ilmastoidussa ostoskeskuksessa, koska ensimmäinen tehtävä täällä oli löytää paljon hyvää ruokaa ja nopeasti, koska junassa nautittu kana ja riisi- annos oli hikoiltu ilmaan jo aika päiviä sitten. Hyvän ystävämme Ronald McDonaldin antimien kyllästäminä kiertelimme sitten valtavaa Komtar-ostaria ympäriinsä.  Muutama tunti saatiin kulutettua kun molempia alkoi painaa matkanteko ja päätimme vetäytyä tänne hotellille. Asumme Tune hotellissa, jonka valttina on yhden tähden hinnalla viiden tähden sänky ja suihku. Muu onkin tosiaan yhden tähden luokkaa: ei tv:tä, äänieristys olematonta, ahdas huone (ei tosin yhtä ahdas kuin Kuala Lumpurissa). Voi olla, että korvatulppia tarvitaan vielä täällä. Mieluusti niitä voi käyttääkin, huoneen hinta viideltä yöltä oli 45€ veroineen ja palvelumaksuineen.

Nyt pitäisi pysyä vielä hetki hereillä ja laatia suunnitelma huomiselle. Mennäkkö rannalle vai kiertelemään siirtomaa-tyylistä vanhaa kaupunkia. Saaren anteihin kuuluu myös perhostarhaa, käärmetemppeliä, erinäinen läjä moskeijoita ja muslimi aiheista huttua, joten valinnan varaa siis on. Eiköhän sitä viideksi päiväksi keksitä tekemistä.