Minigolfia, snorklailua ja leidareita

Pari päivää on mennyt kuin siivillä. Tai itse asiassa jaloilla ja veneillä. Keskiviikkona kiipesimme heti aamupäivällä hotellimme yläpuolella sijaitsevalle pagodalle. Alan oli mukanamme alun, mutta joutui lähtemään juoksevien asioiden hoitoon. Onneksi talon toinen koira Bailey jäi oppaaksemme ja se johdattikin meidät hienosti läpi sokkeloisen portaikon aina ylös asti. Jos pysähdyimme kuvaamaan maisemia tai juomaan Bailey odotti. Jotenkin outoa, miten kaikki voi olla tässä hotellissa niin täydellisiä asiakaspalvelijoita.

Itse temppelialue ylhäällä koostui muutamasta meditointi majasta ja ylimpänä oli iso graniittilohkare, jonka päälle oli tehty kullattu kupoli. Näkymät olivat rauhoittavat, eittämättä nirvana on saavutettavissa täällä meditoitaessa.
Suihkun ja pienen välipalan jälkeen saimme kyydin Saireelle, josta lähdimme kävelemään rantaa pitkin kohti Mae Haadia. Matka on muutaman kilometrin, mutta kuumuus tekee siitä vähintään kaksinkertaisen tuntuisen. Mae Haadissa oli lonely planetissa kehuttu ravintola the whitening, jossa söimme lounasta. Kehut olivat paikallaan, ruoka oli jälleen kerran todella hyvää. Itse asiassa Koh Taolla taitaa olla Thaimaan paras ruoka.

Lounaan jälkeen kävelimme eteenpäin kohti etelää ja löysimme viime reissulla saavuttamattomaksi jääneen minigolf-kentän. 18-reiän jälkeen olimme jälleen aivan hiessä ja suuntasimme takaisin Saireelle ja jalkahierontaan. Hierontapaikat ovat aina ilmastoituja ja olimme kävelleet monta tuntia, joten hieronta oli paikallaan. Tuntia myöhemmin kello olikin sopivasti, koska aiemmin naapurimme Gary ja Becky olivat kutsuneet meidät katsomaan dvd:tä heidän kahdelta viimeiseltä sukellukseltaan. Jännitys kasvoi, mutta kukaan ei saanut baarin laitteistoa toimimaan, joten dvd jäi siltä istumalta katsomatta. Alan heitti meidät takaisin hotellille ja vietimme iltaa siellä kahdestaan, kaikki muut olivat kukin menoillaan.

Katselimme tv:tä ja yhtäkkiä ovelta kuului rapinaa. Bailey tuli katsomaan, oliko kaikki hyvin. Se raaputti ovea ja halusi meidät kanssaan parvekkeelle. Tv:n katselu loppui ja siirryimme ulos. Myös Moe, hotellin toinen koira, oli parvekkeellamme. Siinä sitten katselimme gekkojen mässäilyä ja koirat leikkivät hyppivien koppakuoriaisten kanssa. Kaukana horisontissa salamoi ja yllä oli tähtikirkas yö.

Torstaina aamiaisella päädyimme retkeen Koh Nanguyanille. Se on aivan Tao vieressä sijaitseva kolmen saaren ryhmä, joita yhdistää omituisen muotoinen hiekkaranta. Päänähtävyys saarella oli japanese gardens, jossa piti olla parasta snorklailua Taon ympäristössä. No, olen erimieltä: pohja oli täynnä kuollutta korallia, erilaisia kaloja oli ehkä kolmea eri lajia ja pahimpana kaikesta; paikka oli täynnä turisteja, jotka eivät osanneet A) uida B) olla hiljaa C) syöttivät kaloille varmasti 300kg leipää, joka varmasti sotkee koko poukaman kalojen ravintoympyrän. Verrattuna Tanote Bayhin, paikka oli huono vitsi. Pari tuntia saimme kuitenkin hengailtua rannalla, jonka molemmilla puolilla oli vettä.

Pääsimme Nanguyanille vuokraamalla merimustalaisen ajamaan meidät sinne pitkähäntäveneellään. Hiukan jännitti tiuleeko kaveri hakemaan meidät pois sovittuna aikana, mutta niin vaan tuli. Kuka sanoi, ettei mustalaisiin voi luottaa?
Lounastauko pidettiin jälleen kruay thaissa, jossa kevyeksi tarkoitettu syöminen muuttui mässäilyksi. Se on inhottavaa, kun saa ruokalistan käteen ja sitten tajuaa haluavansa tuota, tuota ja vähän tuota. Lopulta pöytä on koreana ja mahat täynnä. Täydensimme 7/11:ssä aamiaistarpeet ja soitimme Alanin hakemaan meidät jeepillä. Petra laitettiin vuorostaan lavalle kokemaan vauhdin hurmaa hiukan eri perspektiivistä.

Iltapäivän ajatukset kulkivat isommissa erissä ja suihkun jäljiltä nukahdin raukeana sohvalle. Heräsin kun Gary ja Becky olivat vihdoin saaneet Dvd:nsä toimivassa muodossa ja katselimme sen koko porukka. Mukavasti olivat nähneet eläimiä: kilpikonnia, merikäärmeitä, mureenoita ym. Myös videon laatu oli erittäin hyvä, mukava muisto sukelluskurssista.

G & B saivat meidät ylipuhuttua kanssaan viettämään heidän viimeistä iltaa saarella. Menimme yhdessä katsomaan puolitoistatuntisen ladyboy- cabaree shown. Transsut olivat aika karun näköisiä, vain muutama oli feminiinen, loput näyttivät lähinnä siltä, kuin olisivat löytäneet kaapista mekon ja puuteria ja hypännyt lavalle laulamaan huulisynkkaan Britney Spearsia.

Lopulta mukaan tarvittiin neljä vapaaehtoista. Becky työnsi Garyn lavalle ja heidät vietiin takahuoneeseen. Hetki kului ja kaikki neljä paljastettiin esiriipun takaa puettuina naisiksi. Taustalla soi YMCA ja kundit jorasivat leidarien kanssa lähes samalla taitotasolla (taso ei siis ollut korkea). Pakollisten valokuvien jälkeen otimme taksin hotellille ja painuimme pehkuihin. Hauskinta koko showssa oli se, että tanssijoiden joukossa oli 7/11 myyjä. Täytyypä ensi kerralla kehaista showta, ehkä saamme alennusta.