Haita, gekkoja ja Hämähäkki

Tanote Bay on korallien peittämä poukama karkeasti ottaen saaren vastakkaisella puolella meistä. Ajomatka sinne kulkee korkean kukkulan yli, josta aukeaa näkymät etelään, kohti Koh Phangania ja Koh Samuita. Toisessa suunnassa aukeaa Tanote Bay, jonne olimme menossa snorklaamaan. Tie on mutkainen ja huonossa kunnossa, mutta valtio on aloittanut jo levennys- ja päällystystyöt. Thaimaalaiseen tyyliin tosin kaikki työmiehet pitivät taukoa sekä meno-, että tulomatkalla.

Itse poukamaa reunustivat suuret kivenlohkareet ja jokunen bungalowi. Ranta oli lähes tyhjä ja otimmekin mukavat paikat ison puun juurelta, varjosta. Vesi oli kirkasta ja korallit alkoivat heti rannasta. Oli mahtavaa leijua hiljalleen yli valtavien korallipeltojen ja huomata koloissa värikkäitä kaloja ja mitä ihmeellisimmän värisiä koralleja. Aina silloin tällöin tuli vastaan kaistaleita normaalia hiekkapohjaa, jolle olivat kerääntyneet merimakkarat.
Sitten huomasimme hait. Muutama riuttahai pyöri matalikossa ja pääsin lopulta parhaimmillaan metrin päähän. Hait, vaikkakin pieniä (n.1-1,5m), herättävät petomaisuudellaan kunnioitusta. Hienoja otuksia ja nopeita uimareita.

Jossain vaiheessa päätimme lounastaa ja vetäytyä pois vedestä. Kevätrullia, kana nonameja (friteerattu mausteinen kiekko, missä kanaa ja vihanneksia), pat thaita, fried ricea, ghai pat med mamuangia ym. neljän ihmisen lounaat + juomat yhteensä 740THB= n.18€. Hinta/laatusuhde oli kohdallaan. Lopulta kaikki hiljenivät ja nokkaunet varjossa oli tosiasia.

Ajelimme takaisin kämpille ja soitimme kuulumisia Skypellä kotiin. Pientä kateellisuutta oli kuultavissa, kun webcamilla näytimme Suomeen maisemaa parvekkeelta. Iltapäivä menikin auringonlaskua odotellessa, jonka jälkeen oli taas aika syödä. Tällä kertaa otimme vaihteeksi pizzat, joita kumpikaan ei saanut syötyä loppuun asti. Thai-ruoka täyttää eri tavalla. Niinkuin Heidi sanoo, "länsimaissa syödään lihaa kasvisten kanssa, täällä syödään kasviksia lihan kanssa." Tässä on vissi perä. Lihat ovat aina erittäin ohkaisia paloja, niitä näyttää olevan reilusti, mutta massa jää lopulta pieneksi.
Ilta oli jo pimentynyt kun palasimme syömästä. Parvekkeen valot olivat houkutelleet tuttujen gekkojen lisäksi paikalle myös yhden ison hämähäkin. Kaveri hengaili aivan naapuriemme ulkooven alareunassa, valmiina menemään sisään, joten päätin tehdä heille palveluksen ja hain raid- pullon. Nyrkinkokoinen karvapallo ei paljon raidista kavahtanut, vaan lähti kipittämään kohti viidakkoa. Koska ystävämme ymmärsi yskän ja poistui, päätin ,ettei ole syytä viimeistellä hommaa sandaalilla. Naapurimme Gary ja Becky olivat silmiinnähden onnellisia häädöstä. Garylla on araknofobia.

Tänään annamme kärähtäneiden olkapäidemme levätä auringolta ja suuntaamme kohti temppeliä, joka sijaitsee tämän kukkulan laella. Pieni trekkaus portaita siis edessä. Loppupäivästä ei ole vielä tietoa, luultavasti etenemme hyväksi havaitun kaavan mukaan: syömistä, lepoa,syömistä,lepoa...jne.